Gino Scarbolo oppi viininviljelijäksi torpparina 1940-luvulla. Muutto Lauzaccoon 1950-luvulla itsenäiseksi viininviljelijäksi toi vastuun itsestä ja traktorin siunauksen. Samoja traktorin jälkiä seuraa Valter Scarbolo, jonka opinnot viinin viljelystä ja valmistamisesta nostivat perheen ponnistukset uudelle tasolle 1980-luvulla. Perheyrityksen seuraava sukupolvi on mukana energialla ja ymmärryksellä. Perhe kuvaa viinifilosofiaansa pyörillä, joiden pitää pyöriä eteenpäin joka päivä, kasvaa ja parantaa kulkuaan. Tyylitellyt puolapyörät koristavat myös viinien etikettejä. Maa on vain yhtä hyvä kuin käsi, joka sitä muokkaa. Perheen lempilapsi on Pinot Grigio -rypälelajike, joka ei ole valkoinen rypäle vaikka olemme tottuneet näkemään tämän rypäleen viinit lähes värittöminä. Kuorikontakti irrottaa rypäleestä väriä, makua ja suutuntumaa, se tekee kunniaa vanhalle tavalle tehdä viiniä. Perinne ei kuitenkaan ole pyhä konsepti, vaan kaikki pitää voida tehdä paremmin.”Ei riitä että teemme niin hyvää viiniä kuin osaamme – me haluamme tehdä jotain, mihin me uskomme”, sanoo Valter Scarbolo.