Vähätanniininen, keskitanniininen, tanniininen, erittäin tanniininen – tuttuja sanoja punaviinin ystäville. Tanniinit voivat joskus jännittää, ja ravintolassa saatetaan pyytää mahdollisimman vähätanniinista viiniä. Mutta kannattaako tanniineja oikeastaan vältellä? Mitä ne varsinaisesti ovat, ja onko niistä jotain hyötyä? Vilkaistaanpa.
Tanniinit ovat niin kutsuttuja parkkihappoja, joita liukenee viiniin käytettävien viinirypäleiden kuorista, siemenistä ja rangoista. Niitä tulee myös tammitynnyreistä, joissa viiniä kypsytetään. Valkoviineissä sen sijaan tanniineja ei juuri esiinny, koska valkoviinin valmistuksessa rypäleiden kuoret tyypillisesti erotellaan pois. Tammitynnyrissä kypsyttäminen voi tosin tuoda tanniineja myös valkoviiniin. On myös olemassa sellaisiakin valkoviinejä, jotka valmistetaan kuorikontaktin kanssa. Tällaisia ovat esimerkiksi niin sanotut oranssiviinit.
Mitä tanniinit sitten tekevät? Tanniineilla on osansa viinin säilymisessä, eli ne tekevät viineistä pitkäikäisempiä ja kypsytystä kestäviä. Viinin maun kannalta niiden kuvaillaan tuovan siihen suuta kuivattavaa tunnetta. Tanniinit kuitenkin tavallisesti pehmentyvät ajan kanssa, kun viini ikääntyy. Ne pyöristyvät myös sopivan ruoan seurassa. Esimerkiksi pitkään kypsytetyt Bordeaux’n punaviinit ovat tanniinisia, ja niiden kanssa sopii nautittavaksi erityisesti punainen liha.
Ehkä klassisin kysymys ja ikuinen pulmapähkinä on se, johtuuko joidenkin kokema punaviinipäänsärky tai kasvojen punastuminen tanniineista. Tanniinit eivät kuitenkaan ole yleensä syypäitä, vaan päänsärky ja muut oireet on jäljitetty rypäleistä tulevaan histamiiniin, joka voi aiheuttaa joillekin oireita. Vaikkei syy olisikaan tanniineissa, noudattelee niiden ja histamiinin määrä kuitenkin samaa linjaa, sillä tanniinisessa viinissä on enemmän uutosta ja samalla myös enemmän histamiinia.
Onko punaviinistä sitten luovuttava, mikäli huomaa olevansa herkkä sen sisältämälle histamiinille? Ei välttämättä. Jotkut toki tekevät niin ja kokevat sen paremmaksi, mutta koska histamiini ja tanniinit kulkevat samaa linjaa, voi kokeilla vähätanniinisten tai jopa kokonaan tanniinittomien viinien sopivuutta. Esimerkiksi sellaiset kevyet punaviinit, joita ei ole kypsytetty tammitynnyreissä, voivat olla vaihtoehto.
Klassisesti vähätanniinisina pidettyjä punaviinirypäleitä ovat esimerkiksi Grenache/Garnacha, Pinot Noir ja Barbera, mutta niistäkin löytyy poikkeuksia.
Viininvalmistus kehittyy ajan saatossa, ja samalla muuttuvat viinien tyylit. Vielä muutama vuosikymmen sitten tanniiniset viinit olivat tavallisia, mutta nykyään viinejä valmistetaan matalatanniinisempina sillä ajatuksella, etteivät ne vaadi vuosikymmenten kypsytystä. Uutosta on siis vähemmän. Tammitynnyreiden sijaan käytetään usein myös neutraaleja kypsytystapoja kuten terästankkeja, sementtisammioita, natuviinien kohdalla amphora-saviruukkuja tai harvinaisempana tapana lasipulloja. Nykypäivän viineistä löytyykin paljon vaihtoehtoja joka lähtöön – tanniineilla, kevyillä tanniineilla tai vaikka kokonaan ilman.
Alta löydät muutamia suosituksia keskimääräistä vähätanniinisemmista viineistä, joissa on käytetty rypäleinä klassisesti matalatanniinisia Grenachea, Pinot Noiria ja Barberaa.
