Michel Guérard, laatu ja La Dune Rosé – kokemuksia
Monia vuosia meillä oli tapana vuotuisilla pitkillä Ranskan matkoillamme käydä vähintään kerran syömässä kolmen Michelin-tähden ravintolassa. Kauas taakse olivat jääneet keskustelut kalliista ateriasta koko perheelle. ”Ei sinne mennä ostamaan lounasta tai illallista vaan elämys”, oli muodostunut motoksemme ja jokainen matka ohjautui paitsi Ranskan viinialueiden mukaan myös maan parhaiden ravintoloiden sijainnin perusteella. Ateriat olivat paitsi unohtumattomia elämyksiä, myös keittämisen ja gastronomian korkeakoulu, niin paljon ne avarsivat ymmärrystä ja tapaani ajatella.
Ranska on käsittämätön kansakunta, sillä valtaosa sen kansalaisista tuntuu suhtautuvan gastronomiaan valtavalla intohimolla ja loputtomalla kiinnostuksella. Jos olet myöhässä tapaamisesta, lounas tähtiravintolassa käy aina hyvästä syystä ja ainoa kysymys sen jälkeen on oliko lounas hyvä. Jos vuokraisäntäsi saa kuulla sinun illastaneen seudun parhaassa ravintolassa, koet arvon nousun ja sinua pidetään eri ihmisenä siitä eteenpäin.
Eräällä matkalla olimme saaneet joukon suomalaisia ystäviämme mukaan matkalle ja varanneet puoli vuotta aiemmin pöydän Michel Guérardin ravintolasta Les Prés d’Eugénie, kolme tähteä Michelin oppaassa silloin niin kuin nytkin. Kolme kuukautta ennen lounastamme saimme ravintolasta tiedustelun mahdollisista ruokarajoitteista ja kysymyksen, sopiiko meille yhteinen yhdeksän hengen pöytä ja onko mukana lapsia tai nuoria.
Lounaamme oli uskomaton elämys kaikilta osiltaan, jo yksinään riittävä syy tulla Lounais-Ranskaan, mutta ehkä kaikkein suurin oppi ja ymmärrys omalta osaltani oli se, miten yksinkertaista täydellisyys voi olla. Halusin nimittäin hartaasti nähdä ihmeitä, ennen kokemattomia lautasellisia, keittiön taidonnäytteitä, yksityiskohtia täynnä olevia annoksia, joita sitten analysoin ja halusin omassa keittiössäni jäljitellä. En siis todellakaan ymmärtänyt ystävääni, joka pitkältä ruokalistalta valitsi yhdeksi ruokalajiksi keitetyn kananmunan, kuoressaan munakupissa, mutta päällä keko kaviaaria. Kyllä minä munan osaan keittää ja lusikoida kaviaaria, ajattelin melkein kauhuissani, mutta ystäväni ilme kertoi hänen näkevän taivaan aukeamisen.
Tänä päivänä valitsisin kuten hän, vaikka jo silloinkin podin hiukan annoskateutta. Toinen elämys oli puolikas hummeri, joka oli kevyesti paahdettu kuoressaan tulisijalla pinnallaan yrttivoita. Ei muuta. Järisyttävän hyvää, aivan uskomatonta. Tämän kokemuksen jälkeen olen väistellyt pakastetut ja valmiiksi keitetyt hummerit aloittaen aina elävästä hummerista ja kypsytys lasketaan minuutin osina eikä minuutteina.
Michel Guérardin ravintolassa hämmästelin tarjottujen rosé-viinien lukuisuutta, niitä tuntui olevan vähän joka pöydässä. Tämä varmaan liittyy kesään, ajattelin, ja pitäydyin tiukasti samppanjaan ja Bourgognen viineihin. Muistikuva jäi kuitenkin kirkkaana mieleeni ja vahvistui myöhemmin monessa muussa tähtiravintolassa.
Saadessani nyt eteeni pullon, jossa luki Lionel Osmin La Dune Rosé Domaine de Bachen Famille Guérard, väristykset kävivät pitkin selkäpiitä. Oikeasti, voiko tämä olla totta! Ja rehellisesti pieni pelko siitä, voiko tämä kaunis pullo nousta niiden muistojen, mielikuvien ja laatukäsitysten tasolle, jotka Michel Guérardin nimi minussa herättää.
Syvennyttyäni lasilliseen innostukseni nousi ja pelkoni karisivat kauas. Tämä on paras rosé, jonka olen nauttinut. Muutamaa rosésamppanjaa lukuun ottamatta, joiden hinta nousee yli kymmenkertaiseksi La Dunen hintaan verrattuna.
Hinta- ja tuotetiedot löydät täältä.
Sopusuhtaisuus, tasapaino, hienostuneisuus, herkkyys ja eloisuus ovat tämän viinin avainsanat. ”Jokaisella kokilla tulisi olla käsitys viinin valmistuksesta”, toteaa Michel Guérard. ”Rosé elää omaa erillistä elämäänsä yleensä vain aurinkoiset kuukaudet ja minusta se on sääli.” Tässä on hänen kolmen tähden kommentinsa La Dunen julkistustilaisuudesta. Hän näkee tässä roséssa luontevan parin herkuilleen. Guérardin perheen intohimo viinien valmistamiseen on ollut pitkä polku. He ovat vuodesta 1987 alkaen viljelleet viiniä kotitilallaan nimeltä Château de Bachen. Tila on pitkään tuottanut laadukkaita merlot, cabernet ja chardonnay -rypäleitä. Atlantin Rosén unelma lähti liikkeelle yhteistyöstä Lionel Osminin kanssa ja osaamista täydensivät Damien Satory ja Romain Ott. Vuonna 2018 syntyi La Dune Rosén ensimmäinen vuosikerta. Tämä on kolmen tähden rosé.
Tuottaja Lionel Osmin
Joukko Lounais-Ranskan viinejä rakastavia kaveruksia haaveili tasokkaasta viiniyrityksestä, joka nostaisi tämän alueen persoonalliset viinit parempaan tunnettuuteen mallinaan Bourgogne tai Rhônen laakso. Yksi heistä on Lionel Osmin ja ideasta, jota kukaan ei ollut aiemmin yrittänyt, tuli totta vuonna 2010. Alue on valtava Irouléguy’sta Bergerac’iin, Madiranista Marcillac’iin. Rypälelajikkeita on alueella noin 150 erilaista ja moninaisuutta lisää suuri joukko erilaisia maaperiä ja olosuhteita. Lionel Osmin & Cie on ryhtynyt takuumieheksi näyttävälle joukolle viinejä, joita voi luonnehtia löydöiksi. ”Olen valinnut vaikean polun, mutta olen todella kiintynyt Lounais-Ranskaan ja päämääräni on tarjota vain kaikkein parasta”, toteaa Lionel Osmin.
Teksti: Jukka Sinivirta
